Syksy on jo pitkällä ja syyslomaa vietetään. Nyt saan vasta ulos tämän lukuvuoden ensimmäisen kirjoituksen.
Olin mukana kesäkuussa yhdettätoista kertaa järjestetyssä pohjoismaisessa Nordisk Forskarsymposium om undervising i Naturvetenskap-konferenssissa (NFSUN). Tällä kertaa se järjestettiin Helsingissä, Kumpulassa ja Siltavuorenpenkereellä. Osallistujia oli kaikkialt apohjolasta sekä vieraita ja esiintyjiä aina Australiaa ja Uutta Seelantia myöten.
Konferenssin yhden avauspuheenvuoron pitänyt Kirsti Lonka painotti sekä fyysisen että psyykkisen oppimisympäristön suunnittelun tärkeyttä. Sosiaalinen ympäristö on siten osa oppimisympäristöajattelua. Ja vaikka nyt puhutaan paljon virtuaalisesta oppimisesta, pitää kiinnittää huomiota myösfyysiseen ympäristöön. Me ihmiset olemme fyysisiä! (Hauska yhteensattuma tässä on se, että olen nyt syksystä mukana Helsingin kauoungin yhdessä ops-työryhmässä kirjoittamassa kaupungin tekstiä opetussuunnitelman lukuun 4.2, oppimisympäristötö ja työtavat.)
Lonka nosti myös esiin termin "professional apartheid". Nykyoppimiskäsityksen ja oppimisympäristöajattelun mukaan opetuksessa ei saa syrjiä erilaisia oppijoita, vaikka sen mukaan kuinka aktiivinen on viittaamaan oppitunneilla. Miten käy niiden jotka eivät uskalla viitata? Diginatiivit käyttävät ja heidän tulee saada käyttöönsä näitä toimintatapoja, joita Lonka listasi:
Digital practicies.
Flexible use of digimedia
Multitasking
Intellectual ict protheses
Intternet search
Working on screen
Making and sharing in groups
Extented networks
Knowledge creation
Professori, opettajakouluttaja ja entinen biologian opettaja, Norman Lederman Chicagosta, IIT:stä, puhui omassa puheenvuorossaan luokkahuonekulttuurista ja tiedeopetuksesta. Hänen havaintonsa on ollut se, että kouluopetuksessa yleensä annetaan valmiina sekä tutkimusongelma että tutkimisen prosessi ja välineet. Vain esim. kokeen tulokset jää oppilaiden selvitettäviksi ja havainnoitaviksi. Näin on varmasti usein vielä meilläkin. Hän kiteytti asian siten, että kuitenkin paras tapa oppia tiedettä ja tieteen tekijöiden tapoja toimia, on työskennellä kuin tiedemies.
Kun verrataan tätä ajatusta Lonkan listaan edellä, huomataan että professorit puhuivat samasta asiasta. Diginatiivien työtavat ovat lähellä asiantuntijayhteisöjen työtapoja. Koska oma mielenkiintoni on kohdistunut Tutkivan oppimisen mukaisen mobiilin teknologian käyttöön luonnontiedon opetuksessa, oli todella innostavaa kuulla professoreiden esityksiä livenä.
Omassa aineistossani esiin nousevat mm. laaja-alaiset oppimisen taidot (21th century skills, future skills jne). Mobiilien laitteiden käyttö luonnontieteissä (tässä tutkimuksessa FyKe) tukee yhteistoimintaa ja tiedonrakentelua. Juuri niitä laaja-alaisia oppimisen kannalta tärkeitä taitoja. Aineiston analyysi on vielä kesken, sillä muiden lukujen kirjoittaminen on vienyt kesällä aikaa. Esim. verkko-oppimisympäristön käytön tarkempi analyysi kehittämistutkimukseni sykleissä on vielä tekemättä. Mielenkiintoista!
Linkit:
NFSUN konferensin teksti
IITIllinois Institute of Technology tuntiesimerkkejä ja materiaaleja tiedeopetukseen.
