Ajatuksia ja tuloksia NFSUN14-konferessin tiimoilta

Syksy on jo pitkällä ja syyslomaa vietetään. Nyt saan vasta ulos tämän lukuvuoden ensimmäisen kirjoituksen.

Olin mukana kesäkuussa yhdettätoista kertaa järjestetyssä pohjoismaisessa Nordisk Forskarsymposium om undervising i Naturvetenskap-konferenssissa (NFSUN). Tällä kertaa se järjestettiin Helsingissä, Kumpulassa ja Siltavuorenpenkereellä. Osallistujia oli kaikkialt apohjolasta sekä vieraita ja esiintyjiä aina Australiaa ja Uutta Seelantia myöten.

Konferenssin yhden avauspuheenvuoron pitänyt Kirsti Lonka painotti sekä fyysisen että psyykkisen oppimisympäristön suunnittelun tärkeyttä. Sosiaalinen ympäristö on siten  osa oppimisympäristöajattelua. Ja vaikka nyt puhutaan paljon virtuaalisesta oppimisesta, pitää kiinnittää huomiota  myösfyysiseen ympäristöön. Me ihmiset olemme fyysisiä!  (Hauska yhteensattuma tässä on se, että olen nyt syksystä mukana Helsingin kauoungin yhdessä ops-työryhmässä kirjoittamassa kaupungin tekstiä opetussuunnitelman lukuun 4.2, oppimisympäristötö ja työtavat.)
Lonka nosti myös esiin termin "professional apartheid". Nykyoppimiskäsityksen ja oppimisympäristöajattelun mukaan opetuksessa ei saa syrjiä erilaisia oppijoita, vaikka sen mukaan kuinka aktiivinen on viittaamaan oppitunneilla. Miten käy niiden jotka eivät uskalla viitata? Diginatiivit käyttävät ja heidän tulee saada käyttöönsä näitä toimintatapoja, joita Lonka listasi:

Digital practicies. 

Flexible use of digimedia 

Multitasking 

Intellectual ict protheses 

Intternet search 

Working on screen 

Making and sharing in groups 

Extented networks 

Knowledge creation

Professori, opettajakouluttaja ja entinen biologian opettaja, Norman Lederman Chicagosta, IIT:stä, puhui omassa puheenvuorossaan luokkahuonekulttuurista ja tiedeopetuksesta. Hänen havaintonsa on ollut se, että kouluopetuksessa yleensä annetaan valmiina sekä tutkimusongelma että tutkimisen prosessi ja välineet. Vain esim. kokeen tulokset jää oppilaiden selvitettäviksi ja havainnoitaviksi. Näin on varmasti usein vielä meilläkin. Hän kiteytti asian siten, että kuitenkin paras tapa oppia tiedettä ja tieteen tekijöiden tapoja toimia, on työskennellä kuin tiedemies.

Kun verrataan tätä ajatusta Lonkan listaan edellä, huomataan että professorit puhuivat samasta asiasta. Diginatiivien työtavat ovat lähellä asiantuntijayhteisöjen työtapoja. Koska oma mielenkiintoni on kohdistunut Tutkivan oppimisen mukaisen mobiilin teknologian käyttöön luonnontiedon opetuksessa, oli todella innostavaa kuulla professoreiden esityksiä livenä.

Omassa aineistossani esiin nousevat mm. laaja-alaiset oppimisen taidot (21th century skills, future skills jne). Mobiilien laitteiden käyttö luonnontieteissä (tässä tutkimuksessa FyKe) tukee yhteistoimintaa ja tiedonrakentelua. Juuri niitä laaja-alaisia oppimisen kannalta tärkeitä taitoja. Aineiston analyysi on vielä kesken, sillä muiden lukujen kirjoittaminen on vienyt kesällä aikaa. Esim. verkko-oppimisympäristön käytön tarkempi analyysi kehittämistutkimukseni sykleissä on vielä tekemättä. Mielenkiintoista!
Linkit:
NFSUN konferensin teksti
IITIllinois Institute of Technology tuntiesimerkkejä ja materiaaleja tiedeopetukseen.

Innostavaa visiointia innostavilta asiantuntijoilta

Oppimisympäristöt, mobiili oppiminen, tvt-taidot työelämässä ja uusi opetussuunnitelma eheyden ja tvt-käytön näkökulmasta. Siinä sisällöt Helsingin itä-kaakon rehtoreiden eli A1-alueen rehtoreiden seminaariin, joka järjestettiin huhtikuun lopulla. Päivä oli erittäin onnistunut, mielenkiintoisia ja erittäin ajankohtaisia esityksiä kuultiin toisensa jälkeen. Hankeen suunnitteluryhmän jäsenenä voin olla ylpeä päivän annista ja kollegojen, niin ryhmässä kuin yleisössä istuneiden panoksesta päivän onnistummiselle.
Helsingin kaupungin mediakeskuksen Essi Ryymin alusti joustavista ja  välittävistä oppimisympäristöistä sekä niiden suunnittelusta ja yhteistyöstä arkkitehdin ja käyttäjien välillä. Keskeistä on myös toimintakulttuuri tässä kontekstissa. Monipuoliset Pedagogiset käyntänteet ja pedagoginen johtajuus sekä yhteisölliset ja verkottuneet toimintatavat luovat hyvinvointia.
Teliasoneran johtaja Sari Leppänen toi elävästi esiin nykyisen ja tulevaisuuden työelämätvt-taitojen merkityksen nuorille. Mahtavaa oli havaita, että suuressa yhtiössä käytetään pedagogisia kehyksiä työelämätaitojen määrittelimisessä ja koulutuksessa esim. Columbia Universityn SEI-materiaalia. http://www.globalsei.org.
Rehtori Marko Kuuskorpi Kaarinasta haastoi rehtorit: haastaako oppiminen ympäristöt vai päinvastoin? Toimintakulttuurin muutos on jo täällä. Pedagogiikan, sisältöjen ja teknologian kolmikentän yhtymäpiste on jatkossa saatava kattavammaksi. Tällä hetkellä tuo yhteinen alue on vielä liian pieni.
OPH:n Erja Vitikka nosti uuden opetussuunnitelmauudistuksen puitteissa myös ensimmäisenä esiin toimintakulttuurin muutokset. Nämä ovat oph:n näkemyksen mukaan yhteydessä koulukokemuksiin, hyvinvointiin ja sitä kautta oppimistuloksiin. Erjan puheenvuoro jatkoi kirkkaasti aamupäivän sisältöjä! Meillä alkaa olla yhteinen suunta ja näkemys!
Päivän päätteeksi OPH: n Asko Lippo kysyi oletko tuottaja, kuluttaja vai hajottaja? Uusi Oppimisympäristöajattelu koulutyön arjessa vaatii pohdintaa koulun tasolla. Uuden ops:n teksteissä on ilahduttavan paljon määritelmä- ja toimintakuvausta. Keskustelu opettajuudesta on laajentunut kaiken edellä esitetyn johdosta. Tvt-käytön haasteet tunnistetaan, mutta digitaalinen kansalaisuus ja medialukuatito sekä tiedollinen lukutaito ovat keskiössä kun ponnistelemme yhdessä kohti maan hallituksen kunnianhimoista visiota: Suomi on maailman osaavin kansakunta vuoteen 2020 mennessä!

Tutkimuksesta ensimmäisiä tuloksia

Ensimmäisiä alustavia tuloksia tutkimuksestani on esillä.  Analysoin haastatteluita Atlas.ti-ohjelmaa hyödyntäen. Ryhmähaastatteluita oli yhteensä 12, joista viisi ensimmäisessä vaiheessa ja seitsemän toisen desgin-syklin jälkeen. Analyysikoodeja on tässä vaiheessa löytynyt 74, joista on muodostunut kahdeksan koodiperhettä. Tuossa taulukossa on yhden koodiperheen jakauma eli edut käytettäessä mobiilia tekniikkaa tutkivan oppimisen mukaisessa mobiilissa ympäristössä.


Kaikissa haastatteluissa oppilaat mainitsivat 45 kertaa eduksi sen, että oppimisympäristö näillä laitteilla on joustava. Samoin käytön nopeus ja laitteen liikuteltavuus sekä opiskelun helpottaminen oli heidän mukaansa ehdottomia etuja verrattuna perinteiseen tietokoneluokkatyöskentelyyn, joista tutkimuksen oppilailla oli pitkä kokemus.

Verkko-opimisympäristön ja haastatteluiden pohjalta voi jo myös todeta sen, että mobiilin laitteen tarjoumat eivät automaattisesti johda rikkaaseen työskentelyyn ja tuloksiin, vaan opettajaa tarvitaan edelleen.
Näyttää myös siltä, että oppimisympäristön (ml.sähköinen ympäristö) joustavuus ja laitteiden liikuteltavuus on yhteydessä tutkivan oppimisen tärkeään taitoon ja elementtiin eli keskusteluun ja tiedonrakenteluun.